Miksi olen ehdolla alue- ja kuntavaaleissa

Terveisiä vaalikonevastauspajalta! Monenlaiseen aiheeseen niissä saakin ehdokas ottaa kantaa. Kieltämättä välillä on käynyt mielessä, että vaikka yritänkin kysymyksiin parhaani mukaan vastata tämänhetkisen tietämykseni ja näkemykseni mukaan, niin entäpä sitten kun maailma, ymmärryksemme ja tietomme näistä eri aiheista muuttuu ja lisääntyy? Eihän silloin omakaan kantani välttämättä ole sama ja sen täytyykin tarvittaessa muuttua, jos se on yleisen hyvän nimissä parhaaksi niin. 

En ensinkään vähättele vaalikoneiden merkitystä, itsekin olen aina ehdokkaani niiden avulla löytänyt. Mutta niiden pitäisi mielestäni asiakysymysten ohella kyetä tuomaan paremmin esiin ehdokkaan tehtävän kannalta oleellisia ominaisuuksia, kuten kyvykkyyttä hoitaa luottamustehtävää. Ehkä tämä osio on perinteisesti katsottu tapahtuvaksi yleisten vaalilupausten ja mielipidekirjoitusten kautta. 

Meillä 'keltanokilla', jotka pyrimme valtuustoon ensikertaa, ei ole tarjota näyttöä vaikkapa tehdyistä valtuustoaloitteista tai muusta tehtävässä aikaisempaa menestystä ja aktiivisuutta osoittavista meriiteistä. Mutta ei hätää, minulla on tarjota tilalle jotain vähintäänkin yhtä arvokasta. Vertaiskokemusta ja sitä kautta kykyä samaistua kuntalaisen tai hyvinvointialueen asukkaan tarpeisiin. 

Minä tiedän, miltä tuntuu jännittää, saako lapsi hoitopaikan läheltä kotia tai samasta paikasta kuin sisaruksensa. Minä tiedän, miltä tuntuu, kun lapsi tuo kotiin puhkikuluneen koulukirjan, jonka sivut ovat repeilleet ja kannet liimautuneet välilehtiin kiinni. Ja muistan myös sen huolen, mikä häivähti mielessä kun koululaisten terveystarkistuksia vähennettiin ja sen, miten pitkiltä tunnit päivystyksessä korvakipuilevien lapsien kanssa tuntuivatkaan. Minä tiedän, mitä on järjestellä sairaan lapsen hoitoa ja sumplia omia töitään, vaikka ansionmenetykseen ei juuri siinä kohtaa olisikaan ollut varaa.

Minä tiedän, miltä tuntuu olla nuoren hyvinvoinnista huolissaan ja sen, miltä tuntuu kun joutuu varautumaan pahimpaan. Minä tiedän, miten haastavaa nuorille voi taloudellisesti olla itsenäistyminen ja opiskelu. Ja tiedän sen, miltä tuntuu kuunnella kun nuori kertoo ystävänsä keskeyttäneen näistä syitä opintonsa.

Minä tiedän monta arkipäiväistä juttua, joihin meistä moni voi samaistua, kuten sen, miten ärsyttävää on kököttää liikenneruuhkassa ja toivoa, että sujuvammat järjestelyt saataisiin pian voimaan. Minä tiedän, että Itä-Aureesta on Soppeenmäkeen matkaa 70 km ja muistan myös vielä sellaisenkin ajan, kun sieltä pääsi sujuvasti julkisilla naapurikuntiin. Minä tiedän, miltä tuntuu olla työttömänä työnhakijana ja miltä tuntuu olla osallisena yt-menettelyssä. Minä tiedän, miltä tuntuu etsiä toiminnan säästöjä hyvinvointialueen alijäämän taltuttamiseksi ja miltä tuntuu olla itse sellaisten kohteena.

Minä tiedän, miltä tuntuu potilaana, herätä vuoteessa valvontalaitteiden keskeltä. Tiedän, miltä tuntuu katsoa omaistaan siinä tilassa. Minä tiedän, miltä tuntuu kuunnella päätöksentekoa siitä, kuka kiireellisistä potilaista hoidetaan ensin, kuka seuraavaksi. Olen todistanut kun silmäleikattu iloitsee näkönsä palautumista ja perheet uuden elämän syntymää ja sitä, miltä näyttää uudelleen käynnistetyn sydämen rytmi valvontamonitorilla. Olen saattanut kuolevia potilaita ja tukenut heidän omaisiaan. Olen lastoittanut kolaripotilaan rankaa, toisaalla istunut vierellä ja pitänyt kädestä kun diagnoosi ja ennuste ovat olleet huonoja.  Minä tiedän, miltä huoli, menetys ja yksinäisyys, toisaalta ilo ja onni terveyden palautumisesta tuntuvat. Minä tiedän, miltä tuntuu luottaa oma terveytensä ja henkensä toisten käsiin ja miltä tuntuu olla se, jonka käsiin se luotetaan.

Edelleen tiedän myös sen, miltä tuntuu olla iäkkäästä, toisella paikkakunnalla asuvasta omaisestaan huolissaan. Tiedän, millainen saaga on kulkea oman auttamisen käydessä riittämättömäksi kotihoidon tuen ja lukuisten terveyskeskushoitojaksojen kautta intervallihoitoihin ja lopulta palveluasumisen piiriin. Muistan, miten makeasti naurumme muistisairaan kanssa tuntui vatsanpohjissamme saakka, kun yhdessä yritimme ottaa tolkkua hänellä testattavana olleesta, kotihoidon käynnin korvaajaksi kaavaillusta älylaitteesta. 

Nämä ja lukemattomia muita asioita minä tiedän, millaisia tilanteita me ihmiset elämämme eri käänteissä kohtaamme ja millaisia palveluita niihin liittyen tarvitsemme. Millaisia haasteita ja toisaalta myös miten paljon, paljon kaikkea hyvää, kuten esimerkiksi erinomaista asiakaspalvelua, onnistuneesti toteutettuja kehityshankkeita ja taloudenhoitoa niihin liittyy. Ja tiedän myös, että näihin kaikkiin palveluihin, niiden järjestämiseen voimme vaikuttaa, ne ovat pitkälti yhteisen demokraattisen päätäntämme tuotoksia. 

Minulla on monipuolisen kokemukseni ohella asiaosaamiseni kautta kykyä hankkia ja hyödyntää luotettavaa tietoa sekä luonteen lujuutta tehdä sen pohjalta vaikeitakin päätöksiä. Mutta kyllä, minulla on niiden lisäksi jotain muutakin todella arvokasta; tunneälyä samaistua erilaisissa elämänvaiheissa olevien ihmisten tilanteisiin. 

Tolkun ja tomeran toiminnan ohella minä siis myös kuuntelen ja ymmärrän sinua.

Ylöjärvellä 27.2.2025

Anu Vatunen